Eloonjäämistaistelu vihollislinjojen takana
Kristian Kosonen kuvaa sotaa uudesta näkökulmasta Vuosalmen sotavangit -romaanissaan, jossa vankileireillä riutuvat suomalaissotilaat käyvät taistelua henkäys kerrallaan, pysymällä elossa.
Äyräpään puolustuslinja murtuu kesällä 1944. Neuvostojoukkojen tulituksen lisäksi Suomen oma tykistö ampuu alueelle, jolla on perääntyviä suomalaissotilaita. Kaaos on silmitön.
Osa sotilaista terästää taistelukuntoaan Pervitiinillä, mutta sekään ei turruta kersantti Ylä-Huikun epätoivoa. Juoksuhaudan pohjalla hän antaa taistelutoverilleen alikersantti Peitsarolle kihlasormuksensa ja pyytää viemään sen vaimolleen. Tietä kotiin ei enää näy.
Haavoittunut Peitsaro jää puna-armeijan vangiksi ja päätyy lopulta venäläisten sairaalaan, jossa on potilaina sekä suomalaisia että saksalaisia vankeja. Peitsarolle pitää seuraa puhelias, jalkaan haavoittunut sotamies Alatalo. Hänestä on muutenkin hyötyä, sillä Alatalo osaa venäjää ja tietää kertoa vankien joukkoon solutetuista venäläisten kätyreistä. Mutta ne ovat vain yksi uhka vankien taistelussa, joka on vasta alkanut.